Taiichi Ohno määritteli työhön sisältyvän jalostamattoman ajan seitsemäksi hukaksi, jotka pitää poistaa. Alla hukat lueteltuna sekä esimerkki kustakin hukasta.

Odottaminen: Työntekijä odottaa esimerkiksi materiaalia tai ohjeita.

Ylituotanto: Valmistetaan enemmän, kuin on tarvetta.

Yliprosessointi: Valmistetaan osat tarpeettoman tiukoilla toleransseilla.

Kuljettaminen: Puolivalmisteet viedään varastoon odottamaan jatkokäsittelyä.

Liikkuminen: Työntekijä hakee tarvitsemiaan osia tai työkaluja varastosta.

Varastointi: Pidetään varastossa tarpeettoman suuri määrä raaka-ainetta.

Virheet: Mikä tahansa tuotteessa oleva poikkeama, joka johtaa korjaamiseen tai hylkäämiseen.

Näitä hukkia pitää vähentää ja lopulta poistaa, koska yritys maksaa niistä aiheutuneet kustannukset aina itse. Niitä ei voi maksattaa asiakkaalla.

Leanin seitsemän hukan jatkoksi lisättiin myöhemmin kahdeksas eli henkilöstön osaamisen hyödyntämättä jättäminen.

Tämä hukka ilmenee strategian epäonnistumisena ja kehitysprojektien hitautena sekä vaikeutena tehdä muutoksia. Syy ongelmaan on se, että henkilöstö on tottunut siihen, että ehdotetut asiat eivät mene eteenpäin. Tämä on aiheuttanut passivoitumisen ja lopulta ylempää tulevien kehitysajatusten periaatteellisen vastustamisen.

Jotta henkilöstö alkaa tuottaa ideoita, pitää heillä olla varmuus niiden toteutumisesta. Tarvitaan siis näkyvä tapa kerätä ideat, kertoa niiden etenemisestä ja käyttöönotosta. Kun henkilöstö luottaa siihen, että heidän ideansa huomioidaan ja niitä toteutetaan, aktivoituu jatkuva parantaminen. Tällä tavoin valittavista ja välinpitämättömistä työntekijöistä tulee kehittävä ja innostunut resurssi huolehtimaan yhdessä yrityksen kehittämisestä.

Kun kahdeksas hukka poistetaan, alkaa koko henkilöstö yhdessä huolehtia muiden seitsemän hukan poistamisesta.